Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa.
Jos ei sauna, viina ja terva auta, tauti on kuolemaksi.
Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.
Ei savua ilman tulta.
Pienenee kuin pyy maailman lopun edellä.
Ei kahta ilman kolmatta.
Ei vara venettä kaada.
Vieras tulee ajallaan, talo elää tavallaan.
On pitkä kuin nälkävuosi.
Lapsi tuo leivän tullessaan.
Paistaa se päivä risukasaankin.
Äänellään se korppikin laulaa.
Ei kukaan ole seppä syntyessään.
Seisoo niin kuin puujumala Piikkiön kirkossa.
Parempi maassa kuin jumalattoman suussa.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Putosi kuin eno veneestä.
Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.
Auta miestä mäessä, älä mäen alla.
Kell’ onni on, se onnen kätkeköön.
Rehellisyys maan perii.
Totuuden puhuja ei sijaa saa.
Suo siellä, vetelä täällä.
Mitä enemmän lantaa pöyhii, sitä enemmän se haisee.
Lentää kuin leppäkeihäs.
Kuka sen kissanhännän nostaisi, jos ei kissa itse.
Ei suuret sanat suuta halkaise.
Suu söisi ja vatsa vetäisi, mutta ei kestä heikot kintut.
Oma kehu haisee.
Huonon saa pyytämättäkin.
Onni yksillä, kesä kaikilla.
Ei se pelaa joka pelkää.
Ei kukkokaan käskien laula.
Ei omena puusta kauaksi putoa.
Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.
Vie sie, mie vikisen.
Tyhmä työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia.
Vie mennessäs, tuo tullessas.
Kun on paikka paikan päällä, niin on markka markan päällä.
Käy kimppuun kuin sika limppuun.
Hiki laiskan syödessä, vilu työtä tehdessä.
Laiskuus on hyvä lahja, kun sen osaa oikein käyttää.
Tekee vanhakin, jos ei muuta niin hiljaa kävelee.
Laiskan nimen saa, vaikka ei mitään tekisikään.
Ei työ tekemällä lopu eikä uni nukkumalla.
Jos työ herkkua olisi, niin herrathan sen tekisi.
Ahkeruus kovankin onnen voittaa.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Kahta ei pihlaja kanna, marjoja eikä lunta.